Heippa taas

Moikka

En nyt tiiä lukeeks tätä blogia enää kukaan, mut täällä sitä taas ollaan. Pari vuotta on viimeisimmästä postauksesta. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä.

Asun tällähetkellä Kuopiossa äidin luona. Kyllä, 23-vuotias joka asuu äidin luona. Mulla on sille omat syyni, omillaan asuminen ei tässä tilanteessa onnistu. Kahdesti yrittänyt ja molemmilla kerroilla pieleen. Joten takaisin äidin luokse ja ensin mielenterveys kunnolla kuntoon, ennenkuin muuttaa omilleen.

En käy töissä enkä opiskele. Että ei nyt hirveän hyvin mene. Yrittänyt kyllä olen, mutta kun se mielenterveys aina romahtaa. Osittain omaa syytäni, kun liiaksi yritän pärjätä yksin ilman apua. En hae apua silloin kun alkaa mennä huonosti ja alamäkeähän se sitten on.

Kajaanissa asuessani sain diagnoosin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ei minua ae yhtään yllättänyt. Osasin jo arvata, merkit olivat ilmassa monia vuosia. Todennäköisesti minulla on myös jonkin asteinen masennus, vaikkei virallista diagnoosia ainakaan vielä ole. Olen kyllä tällähetkellä sairauslomalla määrittelemättömän masennustilan takia.

Blogi on pitkään ollut täysin unohduksissa. Aika paljon siitä syystä, että aikaisemmin kirjoittaessani sitä aktiivisemmin tuli tehtyä paljon virheitä. Se yksi tietty postaus aina tulee mieleen blogia miettiessäni. Tehtyä ei tekemättömäksi saa, eikö jälkiviisaus paljoa auta. Ei se muuta asiaa mihinkään.

Näin vanhempana ajattelen tuota aikaa ja isoa virhettä ihan eri tavalla kuin silloin. Miten helvetin typerä sitä olikaan? En ajatellut omaa nenääni pitemälle. En minä ajatellut mitään muuta kuin että saisin huomiota sillä postauksella. Kaverisuhteiden hinnalla. Menetin kaksi parasta ystävääni, eikä sitä virhettä saanut mitenkään enää unohdettua, eikä välejä korjattua. Toisen kanssa olen asiasta hieman puhunut, olisiki vuosi pari sitten ollut.

Löysin vanhan ask.fm tilini, nyt jo tosin poistettu, ihan äskettäin. Huomionhakuisuus iski silmään sitä selaillessa. Typerää. Huomio kelpasi, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Jotkut yrittivät antaa neuvoja, joilla saada elämää eteenpäin. Enhän minä niitä typeränä kuunnellut. Luulin tietäväni paremmin. En tiennyt ja nyt minä maksan aika raskaasti, etten kuunnellut niitä neuvoja.

Ehkä saatan yrittää elvyttää blogia taas, olisi ehkä tarvetta päästää asioita ulos. Katsotaan nyt miten käy.

Kävin vastikaan lääkärissä. Sain lääkityksen, jonka pitäisi auttaa parantamaan mielialaa. Ehkä minä sen avulla saan elämäni takaisin hallintaan. Terapiaan on hankalaa päästä julkisella, eikä minulla ole varaa yksityiseen. Vaikka tarvitsisin sitä. On niin paljon käsittelemättömiä asioita takanapäin, jotka haittaavat elämää. Täytyisi niistä saada puhua, jotta niistä voisi päästä eteenpäin.

Päivä päivältä elämä valuu hukkaan, mutta vaikka sen tiedostan, niin jaksaminen ei riitä, että siitä saisi taas kiinni. Jospa se pian helpottaa, sitä olen tosin toivonut jo vuosia.

Seuraavaan kertaan, toivottavasti ei mene kahta vuotta.

Ajatuksia

Nyt on pakko avata sanaista arkkua taas, kun pistää suomalaiset vihaksi, urheilun seuraajat eritoten.

Kuinka helposti suomalaiset urheilijat haukutaan heti jos ei menesty?

Kaikki eivät onneksi tätä tee, mutta todella moni. Nyt Lahden MM-kisojen aikana seurasin paljon Twitterissä #Lahti2017 keskustelua. Järkytyin. Heti kun suomalainen ei menestynyt, haukuttiin heidät "huonoksi" ja haluttiin heidät pois kisoista, vaikka olisi 20. parhaan joukossa. Siis mitä? Tottakai suomalaiset ovat eritoten maastohiihdossa ja muissa talvilajeissa ovat tottuneet siihen, että urheilijat menestyvät. Miesten viestin 3. osuuden jälkeen bongasin tweetin, jossa Lari Lehtonen haukuttiin todella pahasti. En nyt sitä enää tähän hätään löydä, en tajunnut siitä screenshottia napata. Sitten ne kotiurheilijat, jotka luulevat, että pelkästään lisätreenillä saadaan suoraan paremmat tulokset. Ei se ihan niin mene, helposti iskee ylikunto jos harjoittelee liikaa. Ei huono menestys millään tavalla oikeuta ns. kiusaamaan urheilijoita. Osa kommentoi jopa todella törkeästi täysin omalla nimellään.

Lahden MM-kisat meni Suomelta paremmin kuin monet aikasemmat, kaksista viimeisimmistä MM-kisoista hiihdosta tasan kaksi mitalia, viesteistä. Nyt tuli sentään kaksi henkilökohtaista mitalia, hopea ja kulta. Se on jo askel eteenpäin. Sekä nuoren Matintalon 29. sija ensimmäisissä aikuisten arvokisoissa on helposti plussa-suoritus.

Yhdistetyn joukkueelle kotikisat tulivat vuosi tai kaksi liian aikaisin. Mannista lukuunottamatta joukkueen keski-ikä on 20-21 vuotta. Eli todella nuoresta joukkueesta on kyse. Ei ihme, että menestystä ei ihan vielä tule. Mutta hei, 5. sija joukkue kisasta on näin nuorelle joukkueelle jo hyvä.

Suomalaisten logiikalla talvilajien maailmancupeissa ja arvokisoissa kisaisi max. 10 urheilijaa, eikä yllätyksiä kuten ampumahiihdon pikamatkalla Saksan Dollin mestaruutta ja normaalimatkalla Yhdysvaltojen Baileyn mestaruutta, näkisi ollenkaan. Pettymykset kuuluu urheiluun, oli laji mikä tahansa, eikä se oikeuta minkäänlaiseen julkiseen haukkumiseen. Eihän sitä haukkumista kaikki harrasta, mutta liian yleistä se on suomalaisille.

OKei, se siitä urheilusta. Otti vaan niin pahasti päähän, että oli pakko saada se ulos. Vois täs samal kirjotella vähä kuulumisia. Muutin siis elokuussa Kajaaniin, ja aloitin Liiketalouden opinnot Kainuun Ammattiopistossa. Tänään alkaa virallisesti hiihtoloma, vaikka minä sen aloitin jo eilen, koska äitini tarvitsi koiravahtia torstai-sunnuntai ajalle. Asiakaspalvelun työharjoittelu alkoi tammikuun lopussa 23. päivä. Se jatkuu vielä kaksi viikkoa hiihtoloman jälkeen. Teen tuota toppia koululla, siihen on syyt, joihin en nyt hirveästi halua mennä.

Tällähetkellä yritän etsiä kesätöitä, jotta saisi hieman työkokemusta ja ehkä myös sitten opintopisteitä, jotta varmistuisi se kahteen vuoteen valmistuminen. Onneksi voin etsiä töitä sekä Kajaanista, että Kuopiosta niin se hieman helpottaa.

Kajaani on ihan mukava paikka  asua, mutta en varmaankaan sinne jää opiskelujen jälkeen. Paikallisliikenettä kulkee aika huonosti, ja minulla kun ei ole sitä ajokorttia niin en voi itselle autoa ostaa. Tarkoitus olis se kortti hankkia, kunhan on rahaa. Tarkotus olis säästää kesätöistä juurikin sitä varten. Jonnekkin Kuopio - Jyväskylä akselille olis tarkotus asettua, mutta se riippuu siitä mistä saa töitä tai jatko-opiskelu paikan. Mieluummin olisin ensin muutaman vuoden töissä, ennen yliopistoon/ammattikorkeaan menemistä, opintolainaa kuitenkin kertynyt jonkin verran. Tukia tulee se hieman päälle 400€ kuussa ja vuokra sen 315€, niin ei käteen siitä hirveästi ylimääräistä jää, kun tuosta maksaa laskut ja 2-3:n viikonlopun bussiliput Kuopioon, onneksi pääsee sentään Onnibussilla reilusti halvemmalla.

Tarkoitus olis tosta solusta muuttaa pois, kunhan sopivan hintainen yksiö vapautuu. Yksiön vuokrat kuitenkin vain 10-50€ kalliimpia. Tuo soluasunto on hinnakkaampi koska se sijaitsee Kajaanin Ammattikorkeakoulun vieressä, ns. sijaitsee siis kampusalueella.

EIköhän tämä riitä tältä kertaa.
~Miia

Maailman tapahtumia

En yleensä ota kantaa poliittisin asioihin, mutta nyt on pakko avata oma sanainen arkku Brexitiin ja siitä johtuvaan keskusteluun Suomen euroerosta ja erityisesti maahanmuuttoon liittyen. Kauhulla odotan pitkän aikajuoksun seurauksia, punta on alimillaan kuin kolmeen vuosikymmeneen, pörssikään ei hienolle näytä, pudotusta tuli Saksalle ja Wienille (10%) Pariisille (8%) ja Lontoolle (7.5%). Nyt suomeenkin halutaan samanlainen kansanäänestys.

Jos Suomi lähtisi EU:sta, jäisi se täysin yksin puolustuksensa kanssa, ja tätähän tilaisuutta naapurimme Venäjä ei jättäisi käyttämättä. Ainoa vaihtoehto olisi NATO, jonka asioista Venäjä on jo ärähtänyt.

Euroero ei Suomen ongelmia ratkaisisi, maahanmuutto ei ole EU:n syy, syyt ovat maissa, joista nämä ihmiset lähtevät. Suomi ainoastaan eristäytyisi muusta Euroopasta, ja katsokaa mikä on eristäytymisen seuraus: toisen maailmansodan Saksa, tämän vuosikymmenen Venäjä. Tätäkö euroeron kannatajat haluaa? Maahanmuuton ratkaisu on jossain ihan muualla kuin euroerossa.

Maahanmuutto kriittisyys ja ennakkoluulot ovat juuri niitä asioita, joita terroristiorganisaatiot haluavat. Asia jakaa ihmiset kahtia ja osaksi kriittisyyden takana on terrorismin pelko, joka on juuri sitä mitä terroristit haluaa. Tälläisinä aikoina ei pelolle saisi antaa jalansijaa, vaan meidän pitäisi yhteinäistyä taistelussa terrorismia vastaan. Rajojen kiinni laittaminen ei ongelmaa ratkaisisi, saattaisi ehkä olla lyhyen ajan ratkaisu, mutta samalla rajat laitettaisiin kiinni huippuosaajille muista maista. Jos rajat laitettaisiin kiinni vain tietyltä ihmisryhmältä, tässä tapauksessa pakolaisita ja turvapaikanhakijoilta, olisi se syrjintää ja suoranainen rikko ihmisoikeussopimusta vastaan. Hurjan Eurooppaan suuntautuvan maahanmuuttovirran katkaisee vain lähtömaiden asioiden parantamisen, mutta tätä eivät kolme isoa valtiota, Usa Venäjä ja Kiina, oikeasti halua, asekauppa ja öljykauppa tuovat niin suuret määrät rahaa, eikä tätä tuloa haluta katkaista. Tälläinen tilanne ruokkii myös Usan kantaa maailmanpoliisista, ollen yksi syistä miksi suurin osa terrori-iskuista tapahtuu juurikin Usa:ta vastaan.

Suomi on turvallisempi maa kuin moni muu maailmanvaltio, juurikin siitä syystä, ettei se lähde mukaan vetämään Usan maailmanpoliisi linjaa. Ranska ja Belgia ovat siinä mukana, ja seuraukset näimme tänä keväänä valitettavasti. Jos lähdemme EU:sta ja liittyisimme Natoon, ennen Venäjän yritystä vallata meitä, meidät todennäköisesti vedettäisiin mukaan Lähi-Idän sotilasoperaatioihin, lisäten terroriuhkaa huomattavasti.

Totta kai maahanmuuttajissa on huonot omenat, rikollisia, tuilla eläjiä, ja näille pitäisi jotain tehdä. Kielen opiskelu ja työ- tai harjoittelupaikan hakeminen ja saaminen voisivat olla pysyvän turvapaikan perusteita. Jos turvapaikanhakija tai pakolainen jäisi tietyn ajan sisään kiinni tietystä määrästä rikoksia, voitaisiin prosessi aloittaa uudestaan ja harkita jopa palauttamista. Tässä vaiheessa vastaan tulee maailmanlaajuinen sopimus, ketään ei voida lähettää takaisin, jos he ovat vaarassa kotimaassaan. Palautus kotimaahan olisi siis ihmisoikeuksien vastaista. Jokin ratkaisu jatkuviin rikoksiin olisi kuitenkin löydettävä.

Eu ei ole täydellinen, mutta epäilen suuresti ettei kukaan voi nimetä yhtäkään täydellistä isoa organisaatiota. Asioita täytyy parantaa, mutta ongelmia karkuun juokseminenkaan erolla ei auta asiaa, taitaa olla toisinpäin. Näimmehän jo seuraukset Venäjän talouspakotteista ja kuinka kovasti ne juurikin Suomeen iskikin, euroeron jälkeen vienti kärsisi entistä enemmän, vetäen Suomen talouden entistä alemmas. Eu:lla on tällä hetkellä paljon ongelmia ratkaistavanaan, muihin EU maihin kansanäänestystä tuskin tullaan järjestämään ennen kuin Brittien euroero on varmaa, ja pitkän aikavälin seurauksista on jotain ajatusta, eli katsomme 5-10 vuoden päähän. Muut maat katsovat ensin kuinka briteille käy, jos menee huonosti muita euroeroja tuskin näemme. Jos briteillä taas menee hyvin, voi euroeroja tulla lisää. Toivoisinkin, että Suomessa asian suhteen rauhoituttaisiin hetkeksi, ja katsotaan ensin millaiset sopimukset Britit aikaan saavat kahden vuoden aikana EU:n kanssa, ja mille maan tulevaisuus sen jälkeen rupeaa näyttämään, ei ole järkeä hypätä veneeseen, jonka määränpäätä ei tiedä.

Tulipahan seinä tekstiä, ja tiedän etten ole blogissa aiemmin tälläisiä asioita kirjoittanut. Kiitos, jos jaksoit loppuun asti lukea ja muistakaa, että tämä on vain minun oma mielipiteeni asioista, kommentit menevät tarkastuksen kautta, että pahimmat voitte jättää suoraan kirjoittamatta. Julkaisen ainoastaan järkevät kommentit, sekä puolesta että vastaan. Vastaan niin monelle kuin vain ehdin ja jaksan.

Blogin elvytys (ehkä?)

Apua, hirveesti menny aikaa, etten oo edes miettinny tätä blogia. Reilusti yli vuos sitte viimeks edes postannu mitää. Mulle kuuluu ihan hyvää täl hetkel, ei mitään isompii. Viimeks ko oon postaillu taisin olla muuttamassa Lahteen, mikä ei sit onnistunu. Tuli ahistus ongelmaa sun muuta ja se koulu jäi sitten kesken. Ehkä siit jossain toisessa postauksessa enemmän.

Tällä hetkellä asun Kuopiossa taas, äidin luona. Ei oo se paras asumis vaihtoehto, mut siihen on vaa tyydyttävä koska omillaan en pystyis asumaan vielä. Äiti hankki koiran tossa kesällä, Helmikuussa syntynyeen rescue-tyttö Nellin. Viipurista Suomeen tyttö tuli Heinäkuussa. Paljon aikaa menee koiran kanssa, mikä ei ole todellakaan huono juttu, kivahan sen kans on touhuta ja antaa mullekkin energiaa.

Kaveri piirit on aika hurjasti vaihtunu täs reilun vuoden aikana.  Ihan f2f kavereita ei oikeestaan ole, kaikki meinaa olla tuol netin puolella. Tän hetkinen kaveri porukka on mahtava, vaiikkei kasvotusten olla koskaan tavattukaan. TeamSpeakin kautta juttelen samoille ihmisille oikeestaan päivittäin. Joidenkin mielestä on varmaan hullua luottaa ihmisiin, joita ei ole koskaan tavannut. On mullakin ollu omat ongelmat luottamuksen kans, ja nykyään sen rakentaminen kestää pitkään.

Paljon on ollu tuolla peli puolella draamaa sinä aikana, kun en ole tänne kirjotellut. Ne, jotka vanhaa ask.fm profiiliani seurasivat, varmaan tietävät että pelasin ennen Ragnarok Online 2:sta. Se on vaihtunut Final Fantasy XIV Heavenwardiin aikoja sitten, ja ei ole kaduttanut. On paljon laadukkaampi peli ihan jokasella osa-alueella. FF on ensimmäinen P2P (pay2play) MMO, jota olen pelannut, mutta omasta mielestäni se on sen arvoinen. Pistäkää kommentteihin, jos haluutte kuulla lisää mun peli jutuista.

En sen isommin keksi täl hetkel kirjottamista, mut pitää miettiä josko sais tänkin puolen elvytettyä, onhan tää kirjottaminen terapeuttista omalla tavallaan.

-Miia

Pitkästä aikaa

Yritän taas pitkästä aikaa jotain tekstiä saada aikaseks. Ei oo tosiaan minkäänlaista inspistä ollu kirjottaa mitään, mut nyt yritän sit sitä mielenkiintoa saada takas. Ei mulle mitään sen ihmeempiä kuulu. Oon yrittäny löytää töitä, mut ei oo tähän mennes viel lykästäny. Pitäski täs yhteen paikaan työhakemus kirjottaa.

Kuukaus pitäs oottaa viel tuloksia yhteishausta. Ykkösenä mulla meni paperit Lahteen, maatalousyrittäjä linjalle. Toisena oli samassa paikassa eläintenhoitaja. Kolmantena ja neljäntenä oli samat alat Tervolaan. Viimesenä sit maatalousyrittäjä Kajaanissa. Toivottavasti pääsis sinne Lahteen.  Ois sopivan lähellä siskoo, et jos tulis joku hätä. Eikä hirmu pitkä matka ois äidillekkään loppujen lopuks.

Monet on yllättyny mun alasta. Vähä yllättäny, koska mähän oon kasvanu maalla. Tuntu jotenki niin luontevalta ala vaihtoehdolta. Lukio-opinnoista varmasti jotain perus aineita saa hyväksiluettuna, et joko mulla on helpompia jaksoja, tai sit valmistumisaika lyhenee. Mulle käy kyl ihan kumpi vaan. Maatalouslomittajista on tarvetta, varsinki pohjosemmassa, joten töistä ei varmasti tuu puutetta olemaan. Ainoo on se, et sen oman auton tarvii, mut enköhä mä senki saa järkättyy. Isällehhä vois mennä töihin, mutku en meinaa tulla äitipuolen kans vieläkää oikeen toimeen, nii ei sekää oikeen sit käy. Jos ei koulupaikan kans lykästä, ni sit vois oppisopimuspaikkaa ettii.

Eikait mulla tän isompii oo nyt. Jotain pientä sain aikaseks kirjottaa kuitenki. Pistäkää alas kommentteihin, jos teil on jotain postausideoita.

Toivepostaus: Rakkaus

Huoh, en haluais kirjottaa tästä aiheesta. Mut sitä pyydettiin, ni mä sit kirjotan. Sanoin kuitenki tän menevän harkintalistalle, ni toteutan sen sit.

Rakkaus, pelkän sanan kuuleminen saa mut hiljaseks. Pala nousee kurkkuun. En mä sit tiedä mistä tollane reaktio tulee, tai mistä se ees johtuu. Täst kirjottaminen ei tuu oleen helppoo. Ilman itkuu en tuu pääseen, mut onneks kukaan teistä ei sitä nää.

Mistähä mä sit alottasin, varmaa jostain ala-aste ihastuksesta. Ekan kerran olin ihastunu joskus vitosluokalla, yhteen meidän luokkalaiseen poikaan. Ei se kauaa kestäny, muutaman viikon kai. Sillon se oli ihan outoo mulle, ennen sitä pojat oli ollu mulle pelkkiä kavereita. Nyt olin muuttanu pieneltä paikkakunnalta pois. Ei ollukkaa enää samalla luokalla ne joitten kans oli kasvanu. En mä ennen tota ollu kattonu poikia "sillä silmällä". Ennen muuttoo olin tuntenu oman luokan pojat jostain 3-vuotiaasta. Ne oli mulle pelkkiä kavereita. Kutosluokalla olin taas eri koulussa. Sillonki oli joku pieni ihastus yhteen poikaan, mut sekään ei kauaa kestäny.

Sit siirryin yläasteelle, huh niitä tunnesekoiluja sillon. Yläasteen aikana olin ihastunu varmaan kolmeen tai neljään poikaan. Emmä ees muista ennää. Pisin niist kesti yli vuoden. Mut ei niist sen enempää. Yläasteel tuli kavereiden kans paljo juteltua näist asioista. Ja tietty kiusattiin toisiamme, jos jonkun ihastus meni ohi. Mut se kuulu murrosikään. Oliha sitä kiva kiusotella kavereita ihastuksista.

Sit tää viimesin juttu on ollu ehk kaikkein vakavin, vaikka ei siitäkää mitää tullu. Tapailu asteelle jäi. En enempää rupee valottaan mikä meni pieleen, en haluu puhuu asiasta. Viimeaikoina tää ihminen on pyöriny mun pääs ihan tosi paljo ja mä tajuan mitä mä menetin. Ensimmäinen miespuolinen, joka on musta kiinnostunu enemmän ku vaan kaverina. Se oli mulle jotain ihan uutta, en ollu kokenu aikasemmin mitään sellasta. Sitä läheisyyttä mä kaipaan. Sitä tunnetta ku joku on siin ja oikeesti välittää. Ne pitkät halaukset ku ei vaan halua päästää irti. Ne on kaikki poissa nyt.. Mä luulin, et oon päässy täst ihmisest jo yli, mut en mä sit ollukkaa. Tajusin liian myöhään tehneeni virheen. Sitä ei enää saa tekemättömäks.

Aina kun mä nään jossain, kadulla, tv:ssä, yms. jonku onnellisen parin, mulla tulee pala kurkkuun. Siin vaihees rupeen aatteleen, et en koskaan tuu oleen samas tilantees. Osa musta tietää et se ei oo totta, mut osa sit kuitenki uskoo. Ja sit jos näkee esimerkiks facesta et joku seurustelee, ni tulee sellane haikee olo ja samat ajatukset pyörii. Toki oon onnellinen toisten puolesta, mut kyl se vetää hiljaseks.

Noi kirjotin jo muutama kuukaus sitte.  Ollu seisomas luonnoksissa pitemmän aikaa, en oo vaan halunnu julkasta. En oo pystyny. Liian arka aihe. Ei mun ajatukset oo oikeestaa muuttunu mihinkään. Tääki on nyt tälläne lyhyt, mut en pysty täst aiheest enempää kirjottaan ilman totaalista romahtamista. Jos teil tulee mieleen jotain aiheita mistä haluisitte mun kirjottavan, ni laittakaa tonne alas kommentteihin tai heittäkää askiin.

Ammatinvalinta ohjaus

Tänään oli siis se ammatinvalinta ohjaus. Se oli joku psykologi. No kuitenki, se meni ihan hyvin. Sain toisen ajan parin viikon päähän ja sillon käydään viel tarkemmin asioita läpi. Näytti vihreetä valoa mun eläintenhoitaja suunnitelmille. Käytiin vähä läpi mun tausta yms. Ei siin hirveesti oo mitää kerrottavaa. Seuraavalla ajalla käydään sit enemmän läpi.

Frozenin kävin kattoon viikonloppuna, ja oli aivan mahtava. Nyt oon kuunnellu jatkuvasti niitä lauluja siit youtubesta.